Lupailin tuossa aikaisemmin toista kutsumua aihetta, ja tässä se tulee. Ensimmäisen kutsumua -aiheen pääset lukemaan tästä.Yleensä kun koulukiusaamisesta puhutaan, kuulemme kiusatun puolen asiasta yksityiskohtia myöten, mikä on hyvä, koska mitä enemmän tietoisuutta, sen parempi.
Mutta tänään keskitymme siihen toiseen puoleen. Meinaan kiusaajaan.
Varmasti kaikki kiusatut, sekä heidän läheiset miettivät syitä kiusaamisen takana. Koska kisaaminen ei ole ikinä oikein.
On silti hienoa, että jotkut ymmärtävät vanhemmalla iällä tekonsa, ja niitä katuvat. JA se että heillä on gutsia jakaa tämä sosiaaliseen mediaan, jolloin ne jotka tietävät olevansa kiusaajia, voi muuttua, ja lopettaa sen.
Karita jakoi tämän facebookissa, ja sain luvan sen tännekkin laittaa.
On silti hienoa, että jotkut ymmärtävät vanhemmalla iällä tekonsa, ja niitä katuvat. JA se että heillä on gutsia jakaa tämä sosiaaliseen mediaan, jolloin ne jotka tietävät olevansa kiusaajia, voi muuttua, ja lopettaa sen.
Karita jakoi tämän facebookissa, ja sain luvan sen tännekkin laittaa.
Karita
''Aina kun näen näitä kampanjoita koulukiusaamista vastaan, tulee mulle mieleen omat kouluajat ja kiusaaminen omalla kohdalla.
Ihmiset, jotka on tuntenut mut peruskoulusta asti tietää, että olin aina se suosittu tyttö. Jo ala-asteella mulla oli laaja kaveripiiri, jossa koin olevani sellanen "johtajatyyppi".
Valitettavasti se suositun tytön rooli toi mukanaan sen, etten hyväksynyt juurikaan erilaisuutta. Mä ja mun kaverit oltiin äänekkäitä, kauniita ja komeita ja me oltiin kaikki niitä suosittuja. Aloin syrjiä muita oppilaita, jotka olivat hiljaisia, eivät niin näkyviä tyyppejä tai jos ne oli jollain tapaa vaan erilaisia.
Saatoin huudella ilkeitä asioita, sulkea vaan porukan ulkopuolelle ja levitellä perättömiäkin juoruja. Joskus jopa uhkailin, koska olin olevinani niin kovis. Ja kyllä, tätä tapahtui ihan ala-asteelta lähtien.
Pari vuotta sitten yks tyttö, joka on ollut samalla luokalla ja rinnakkaisluokalla alakoulusta lähtien, ja joka harmittavan usein joutui mun kiusaamisen kohteeksi, lähestyi mua viestillä ja kertoi tarinansa. Kertoi miten sen itsetunto on aina ollut ihan nollissa, eikä koe voivansa elää ns. normaalia elämää, kun pelkää joutuvansa arvostelun kohteeksi joka paikassa. Kysyi vielä multa "Karita miksi sä kiusasit mua?"
Niin. Miks? Ehkä pönkitin omaa isoo egoani sillä. Ehkä koitin esittää kovempaa kun mitä oon. Tän tytön sanat oikeesti laitto mut miettiin asioita ja tutkiskeleen itteeni. Ja mua alko niin hävettään. Se itseinhon määrä oli sanoinkuvaamattoman suuri. Mä oon pilannut oikeesti jonkun ihmisen elämän. Ja mä joudun elään sen asian kanssa lopun ikääni. En voi ikinä mitenkään hyvittää sitä sille.
Näin vanhempana sitä tajuaa miten koulukiusaaminen voi hajottaa toisen ihmisen, ja vaikuttaa oikeesti vielä kymmenenkin vuoden päästä, tai ehkä koko loppuelämän.
Ja ihan yhtälailla se kiusaaja joutuu sen asian kanssa elään.
Haluan pyytää anteeks kaikilta, joita oon koskaan satuttanut teoillani ja sanoillani ja ilkeydelläni. Tää on mulle iso askel kuuluttaa koko kansalle, mutta jostakin täytyy lähtee. Anteeks.''
''Aina kun näen näitä kampanjoita koulukiusaamista vastaan, tulee mulle mieleen omat kouluajat ja kiusaaminen omalla kohdalla.
Ihmiset, jotka on tuntenut mut peruskoulusta asti tietää, että olin aina se suosittu tyttö. Jo ala-asteella mulla oli laaja kaveripiiri, jossa koin olevani sellanen "johtajatyyppi".
Valitettavasti se suositun tytön rooli toi mukanaan sen, etten hyväksynyt juurikaan erilaisuutta. Mä ja mun kaverit oltiin äänekkäitä, kauniita ja komeita ja me oltiin kaikki niitä suosittuja. Aloin syrjiä muita oppilaita, jotka olivat hiljaisia, eivät niin näkyviä tyyppejä tai jos ne oli jollain tapaa vaan erilaisia.
Saatoin huudella ilkeitä asioita, sulkea vaan porukan ulkopuolelle ja levitellä perättömiäkin juoruja. Joskus jopa uhkailin, koska olin olevinani niin kovis. Ja kyllä, tätä tapahtui ihan ala-asteelta lähtien.
Pari vuotta sitten yks tyttö, joka on ollut samalla luokalla ja rinnakkaisluokalla alakoulusta lähtien, ja joka harmittavan usein joutui mun kiusaamisen kohteeksi, lähestyi mua viestillä ja kertoi tarinansa. Kertoi miten sen itsetunto on aina ollut ihan nollissa, eikä koe voivansa elää ns. normaalia elämää, kun pelkää joutuvansa arvostelun kohteeksi joka paikassa. Kysyi vielä multa "Karita miksi sä kiusasit mua?"
Niin. Miks? Ehkä pönkitin omaa isoo egoani sillä. Ehkä koitin esittää kovempaa kun mitä oon. Tän tytön sanat oikeesti laitto mut miettiin asioita ja tutkiskeleen itteeni. Ja mua alko niin hävettään. Se itseinhon määrä oli sanoinkuvaamattoman suuri. Mä oon pilannut oikeesti jonkun ihmisen elämän. Ja mä joudun elään sen asian kanssa lopun ikääni. En voi ikinä mitenkään hyvittää sitä sille.
Näin vanhempana sitä tajuaa miten koulukiusaaminen voi hajottaa toisen ihmisen, ja vaikuttaa oikeesti vielä kymmenenkin vuoden päästä, tai ehkä koko loppuelämän.
Ja ihan yhtälailla se kiusaaja joutuu sen asian kanssa elään.
Haluan pyytää anteeks kaikilta, joita oon koskaan satuttanut teoillani ja sanoillani ja ilkeydelläni. Tää on mulle iso askel kuuluttaa koko kansalle, mutta jostakin täytyy lähtee. Anteeks.''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole mielummin kahden tähden positintti, kuin kolmen tähden kusipää:)