Oppiaineena uskonto

Tuli ystävän kanssa juteltua siitä, miten hänen poikansa koulunkäynti on huonontunut. Kyselin missä aineessa, ja niinkuin otsikosta voi päätellä niin uskonnossa.
Tästä sitten aloimme miettiä että miksi uskonto on pakollinen ala-asteelta ylä-asteelle?
Niille oppilaille jotka eivät kirkkoon kuulu, on uskonnon sijasta elämänkatsomustietoa. Mutta ne oppilaat jotka kuuluvat kirkkoon joutuvat uskonnontunneilla käydä.

Itse tajusin jumalan olevan humpuukkia jo tarhaiässä. Aina kun menimme porukalla kirkkoon laulamaan joululauluja, tai ties mitä, muistan aina että jätin sanat jumala, herra, isä, pyhä jne, pois.
Tarhaiän jälkeen tulikin oikea koulu, oppiaineidensa kanssa.

Vielä kaikenlisäksi alle 18-vuotias ei saa kirkosta itse erota. Ilmeisesti vanhemman luvalla saa, mutta sitäkään ei moni lapsi tiedä, saati sitten osaa asiasta kysyä. Itse en tiennyt moisesta vaihtoehdosta.
Ja jos tajuaa kysyä, ei se tarkoita että vanhemmat antavat. On niitä tyhmiäkin vanhempia, jotka luulevat että voivat päättää lapsensa elämän heidän puolestaan.
Tuossa iässä, pitäisi lapsen antaa itse tutkia mitä haluaa, ja ignoorata ne asiat, mistä ei halua tietää = uskonnosta.
Jos käsitys äidin mussukasta ''ateistina'' pelottaa, niin voisi vaihtoehtoisesti pyytää koulua siirtämään tämä elämänkatsomustiedon tunneille. Oppia elämästä, satujen sijaan. Paljon järkevämpäähän se on.

Pari adressia löytyy täältä, ja täältä.